Kekri on nyt. Keskellä pimeintä syksyä. Siitä voi napata itselle mieleisiä asioita. Korjattua satoa, syöminkejä, valon juhlaa lyhdyin ja kynttilöin, poisnukkuneiden muistelua.
Eipä amerikkalaisessa halloweenissakaan mitään pahaa ole, kun sallii lapsille naamiaishupsuttelut. Tai antaa kakkumaakareille ja askartelijoille koristeideoita. Vihannesosastoilla uhkeat kurpitsat pullistelevat ylpeinä. Oranssi on pop. Kunnes palataan toppatakin mustaan ja kuranharmauteen.
Kotopuolessa juhlitaan tänä viikonloppuna arkea. Sitä, että ikimuistoisen syksyn ja haipakkaisen lokakuun jälkeen ollaan kotona, yhdessä, syödään kotiruokaa ja maistellaan itsetehtyjä leivonnaisiakin. Käydään kävelyllä, nukutaan päiväunia ja kikatellaan sohvalla. Eli kun hyvän arjen lisäksi on vielä hyvä viikonloppukin.
Mikäpä sitä paremmin juhlistaisi kuin makaronilaatikko. Paistettiin tietysti toinenkin ropponen maanantaita varten.
Jauhopeukaloitakin pyöriteltiin ja muodosteltiin sämpyläjauhoista muutama sämpylä. Sisarussämpylöiksi näitä ei voine kutsua enää nykypäivänä, serkkujakaan ei ole kaikilla koko pellillistä. Mutta olkoot nämä vaikka sitten perhesämpylät. Pienen välimatkan päässä, turvana tarvittaessa, ajatuksissa aina lähellä.
Uusia ihania leivontaohjeita tupsahti taas Joululehden myötä, mutta nyt mentiin vielä varman päälle. Tuttuun taikinaan raastettiin appelsiinin kuorta, nesteeksi puristettiin appelsiinista mehua. Kardemummaa ripsaus miedosti makua antamaan. Tummaa suklaata rouhittiin minilevyllinen – joskin vielä siinä vaiheessa epäröitiin, syödäkö palaset sellaisenaan vai uhrata kakulle.
Tunnelmallista viikonloppua kaikille!