Pidennetyn viikonloppumatkan tarkoitus oli kerrankin ehtiä tutkimaan Tukholmaa ajan kanssa, ilman pakko-vielä-ehtiä-yhteen-kauppaan-me-myöhästytään-laivasta-meneekö tää-bussi-nyt-varmasti-sataman-kautta -tunnetta ja katsella jopa nähtävyyksiä.
Maaliskuussa puistopiknikit ja saaristoristeilyt eivät vielä olleet vaihtoehto, joten kahvia ja ruokaa nokittiin aina sopivan tilaisuuden tullen milloin missäkin. Etukäteisvarauksia tai pönötysillallisia ei harrastettu.
Ensimmäiset kymmenkahveet juotiin luottopaikassa Cafe Verossa, joka sijaitsi majapaikan vieressä.
Hiukopalana napattiin ratikkakiskojen vieressä olevalta snagarilta nyt sitten se ihan oikea tunnbrödsrulle, jota vuotta aiemmin Kotopuolessa kaihoiltiin. Suomessa nakkikioskilla tavataan lähinnä erityisryhmiä, osalla sinapit rinnuksilla. Köpiksen tapaan paikalliset mutustelivat hodareita ja nakkeja luontevasti ihan katuvilinässä.
Kaknäs-tornin ravintolasali tsekattiin nopsasti – ei ole Näsinneulan voittanutta. Auringonlaskua – ja Suomea kohti lipuvia risteilyaluksia asetuttiin ihailemaan kahvilan puolelle.
Dumplingit jäivät ensi kerran tavoitteeksi, mutta lukuisista sushipaikoista tsekattiin kaksi.
Kuvassa punaisen nimettömän kyltin alla oli ehkä kylän suosituin paikka. Ilmeisesti aika laadukasta syötävää tarjolla, sillä paikka ei mainostanut itseään tai aukioloaikojaan lainkaan. Silti muutaman neliön paikassa vaikutti olevan aina jonoa ja tungosta ulko-ovelle saakka.
Sushiyama-ketjusta ostettiin kahden hengen pikkulounaaksi sopiva Bentolåda, jolla sai pahimman sushinhimon tyydytettyä. Lisänä maukasta lihakastiketta ja kanavartaat riisin ja salaatin kera.
Pääsiäismuna-kaupasta tarttui mukaan matkamuistoja – Yamasa-soija bongattiin orientaalikaupasta.
Loistoreissu. Tehdään varmaan toistekin.