Ajoittain tekee mieli kokeilla luovuuttaan. Riittääkö se loihtimaan ruuan ilman lihaa tai kalaa, jotka usein muodostavat ruuassa sen lähtökohdan ja ytimen. Osa kasvisruuistahan ei edes kaipaisi mitään lisukkeita. Osa taas tuntuu liharuuan jäljittelyltä. Tofu-kokeilu jätti ristiriitaisen olon.
Alen ostoskoriin nappaama pussukka sisälsi ilmeisesti soijalla marinoituja tofupaloja, yksittäispakattuina. Paketissa ei ollut suomen sanaa. Asiassa kuin asiassa huolellinen perehtyminen varmistaa onnistuneen lopputuloksen. Tai sitten voi vaan huiskia. Möykyt päätettiin silputa wokiin.
Pieneksi kuutioidut tofut heitettiin ensin pannulle öljyyn kuumenemaan. Tottumaton kasvisruokakokki ei tiennyt, olisiko niiden pitänyt muuttaa olomuotoaan jotenkin. Muutaman minuutin jälkeen pannulle kipattiin iso pussillinen Finduksen wokkivihanneksia ja pätkä tuorekurkkua ilman siemeniä. Se jäikin lopputuloksessa mukavan rapsakaksi.
Loput Hoisin-kastikkeesta sekoitettiin kasviksiin ja kuumennettiin. Keitetyt nuudelit yhdistettiin tässä vaiheessa kastikkeeseen.
Ääh. Kenties tofun – jos se nyt sitten tofua olikaan – valmis marinadi oli liian voimakas tottumattomalle Gingerille. Ale oli tyytyväisempi makuun. Ensi kerralla taidetaan kuitenkin jättää paketti kaupan hyllylle ja ostaa wokkiin vaikka rasiallinen kotimaisia herkkusieniä.
Seuraavana päivänä silakkalaatikko maistui todella hyvälle. Suutari pysyköön lestissään.