Kun oli ommeltu ja liimattu, sitten virkattiin, saksittiin ja suunniteltiin. No, totta puhuen kaikkea vain hetken aikaa. Mutta kutsuttakoon tätä tuunailun lajikokeiluksi. Hienompi nimi kuin häröily.
Muutaman vuoden kesken ollut kahviliina saatiin valmiiksi äitienpäiväksi ja yhä vaan teki mieli ruutuvirkata. Kirjastosta jonotettu Kristiina Elon kirja Virkataan kirjaimia! oli tilanteeseen sopiva ja hyvin innostava.
Kirjassa on aloittelijalle tarpeellisia vinkkejä. Miten esimerkiksi sanaa tai nimeä virkatessa kannattaa virkata ”sivuttain”. Näin saa yhden kirjaimen kerrallaan valmiiksi eikä sekoa laskuissa.
Ruutuja voi virkata myös vaihtamalla tyhjät ja täydet ruudut toisinpäin!
Ensimmäiset nimikirjaimet syntyivät nopeasti. Kokonainen nimi vei useamman illan. Reunakoristeluihin tuntui menevän enemmän aikaa kuin itse kirjaimen virkkaamiseen. Kirjan ohjeita uhmaten röpelöreunaiseksi jätetty kirjain kiinnitettiin tyynyyn taskun koristeeksi. Tokihan sohvatyynyssä täytyy salatasku tai kaksi olla (om-mom-mom).
No, nämä voi purkaa helposti poiskin. Teki mieli hassutella. Etenkin näille virkatuille teksteille pitäisi olla etukäteen mietitty käyttökohde, etteivät jää pyörimään nurkkiin.
Virkkausinnostus sai ostamaan uuden paksun puikon. Koivuisena se on hurjan kaunis esine.
Ontelokuitua ei samalla kauppareissulla löytynyt, joten Ginger päätti kokeilla TSI-tyyliin itseleikattua kudetta. Siis entisen lempiteepparin, sittemmin pipoksi muuntuneen t-paidan jämät esiin ja suikaletta tekemään. Tämä meni jo pelkän terapian puolelle.
Mattoa tästä tuskin tulee. Tyynynpäälliseksi saattaisi päästä. Aikoinaan mökkikesän touhujahan olivat nämä letitetyt tyynynpäälliset, joissa on samaa nostalgista otetta.
Niin paljon voimaannuttiin, että kehdattiin lisätä kategorioihin uusi kohta Virkkaaminen.