T-paitojen saksiminen jatkuu. Meikkipussukan ompelusta voimaantuneena kahden t-paidan puolikkaat muuttuivat lapsen pipoksi. Vanhasta, pinttyneestä piposta saatiin hyvä kaava, kun se purettiin huolellisesti (lue: saksittiin kylmästi saumojen vierestä) auki.
Koska tällaisen pipon tekemiseen löytyy netistä oikeitakin ohjeita, ei nyt kehdata esitellä, miten ”monimutkaisesti” tämä pipo ommeltiin. Lopputulokseen ollaan kuitenkin sen verran tyytyväisiä, että esitellään valmis pipo.
Piposta tehtiin kääntöpipo, jotta se olisi paksumpi kevään tuuliin ja tarjoaisi vaihtelua kahdella erilaisella kuosilla. Tarkoitus oli, että pipon reunaa kääntämällä saisi lisää ilmettä. Mutta tämä tuntui vievän ympärysmitasta sen verran pois, että pipo alkoi kirjaimellisesti kiristää.
Tällaisena pidempänä mallina se asettuu leikkisän rennosti kantajansa päähän eikä ole niin piukka.
Yhteen saumaan kiinnitettiin raidallisen paidan niskasta napattu kangasnauha. Tällaisia yksityiskohtia (taskuja, merkkejä, nauhoja, nappeja, kuvia) kannattaa irrottaa talteen poistoon menevistä vaatteista. Vetoketjuja, kuminauhoja ja nyörejäkin on hyödynnetty. Ne ovat hyvä lisä tuunaajaan työkalupakissa. Pyjamahousujen polven kohta paikattiin taannoin ruutupaidan taskulla. Pikkuapulainen ihastui kovasti tällaiseen yksityiskohtaan.
Tähän pipoon kiinnitetyn nauhan sanoma sopii tämän kevään pipohetkiin mainiosti:
The good life is right here.
