Ystäviä muistetaan ja onnitellaan (jos muistetaan onnitella) nykyään kaupantädin tekemillä korteilla tai sähköisillä (ei-se-vaan-oo-sama-juttu-kuin-oikea-posti) viesteillä.
Kortintekomateriaaleja on kuitenkin Ginger hamstrannut vuosien varrella. Nyt niitä voidaan sentäs hyödyntää pienimuotoiseen askarteluun. Poiskaan niitä ei nimittäin raaski heittää. Hyvää tarviketta. Laatikon täydeltä. Kirjaimellisesti.
Tarvittas vaan ideoita.
Onneksi ideoita voi pölliä vapaasti. Joskus tupsahtaa muistista joku lapsuuden askartelukin mieleen. Sillä perusteella tehtiin ystävänpäiväkortti. Pienellä apulaisella oli jo kertynyt kokemusta yhdestä kerhoaskartelusta, jossa liimataan.
Kurttupaperit leikattiin ja rypisteltiin. Siihen tarvittiin aikuista. Kumma kyllä, sillä moni muu asia repeytyy ja rypistyy pienissä käsissä ihan helposti 😀
”Jihuu, Erikeeper tuli vielä tuubista ulos.”
”Voishan sen nätistikin tursottaa.”
”Tähän näin yksi kerrallaan”.
”Ai kippaat kourallisen kerralla? Noooo itse asiassa voihan sen noinkin tehdä, nopsempaahan se.”
Ja koska ei tässä mitään hurjaa sarjatyötä jaksettu tehdä, nakkikeitolle oli kiire, niin teille kaikille muille, jotka eivät tällaista korttia saa…
…toivottaa Kotopuolen puuhanurkan väki
Ihanaa ystävänpäivää teillekin sinne puuhanurkkaan!