Pitkään oli hautunut ajatus peruna-gnoccheista. Eräänä viikonloppuna oli aikaa perunateatterille. Gnocchit valmistettiin kiltisti ohjeen mukaan, mutta nautittiin kolmella eri tavalla. Loput pakastettiin odottamaan seuraavaa sunnuntaiateriaa.
Kilo jauhoisia perunoita kattilaan kiehumaan, plumps. Kypsät perunat kuorittiin kuumina. Jäähtyneet perunat hienonnettiin haarukalla ja sekoitettiin vehnäjauhojen, suolan ja kananmunien kanssa taikinaksi.
Taikinasta muotoiltiin pötkylöitä, pötkylöistä leikattiin nokareita. Haarukkaa vasten rullaus ei oikein tuottanut kaunista kuviota, joten loput taikinat pyöriteltiin palloiksi. Peukalolla painettiin palloihin syvennys. Gnocchit jäivät odottamaan keitinveden kiehumista, päälle oli ripoteltu vehnäjauhoja.
Ohjeen mukaisen muutaman minuutin kypsennyksen jälkeen ensimmäiset gnoccit maisteltiin parmesan-raasteen ja vihanneskrassin kera. Herkullista. Hieman pastamaista, mutta kuitenkin reilumpi, perunainen maku. Haarukalla muusatut perunat jäivät paikoin karkeaksi, mutta pienet perunanpalat eivät kyllä valmiissa lopputuloksessa haitanneet yhtään.
Sunnuntaiaterialle paistettiin kuhafileet pannulla. Pannulla pyöräytetty pinaatti maustettiin suolahipuilla ja pippurilla. Kala ja pinaatti saivat vielä päälleen kananmunahakkelusta.
Gnocchien päälle lusikoitiin Makusuunnistajan ohjeen mukaista salvia-voita. Uusi tuttavuus tämä ruskistettu voi, ihanan pähkinäinen maku. Eikä edes palanut 
Kuivatullakin salvialla sai hyvää makua, tosin kovahkot yrtit jätettiin kasarin pohjalle.
Seuraavana päivänä satsi gnoccheja lämmitettiin mikrossa. Ahlmannin sinihomejuusto-murut sulivat suloisesti päälle. Nämä olivat raadin yksimielinen ja ehdoton suosikki. Kaikki kolme tapaa olivat kuitenkin onnistuneita esimerkkejä yksinkertaisista mauista.
Päivitysilmoitus: Seitä hapankorppukuorella | Kotopuolessa