Saalistusretki Keittiöelämää-puotiin tulee tehtyä pari kertaa vuodessa. Puodin aukeamista sopi odotella Laukontorilla. Laukontorin nimen alkuperäkin kun nyt selvisi. Siitä kiitos Vesilahden matkailun lystikkäälle oppaalle, joka kertoi Laukon kartanon ja Laukontorin yhteyksistä toisiinsa. Mutterikahvilasta (mikähän lie sen oikea nimi??) kahvi ja tuore pikkupulla 2,50 eur. Uutta laivalaituria sai ihastella samalla – ja Laukonsiltahan tarjoaa aina yhtä ihastuttavat maisemat pyöräilijöille ja jalankulkijoille.
Täydellistä salaatinkastiketta metsästämässä -sarjassa otettiin nyt kaikki hyväksi kuullut vinkit käyttöön.
Laadukas balsamico, jossa on pääraaka-aineena rypälemehu, eikä etikka. Toiseksi vaihtoehdoksi saksanpähkinäöljyä. Maijastiinan maistattama saman valmistajan manteliöljy herätti ainakin pähkinänhimon. Eiköhän nyt näillä kolmella salaatinkastikkeella selvitä talven yli. Koska vihreät salaatit ovat riistohintaisia pieneen kokoonsa nähden, täytyy ”salaatin” käsitettä laajentaa lohkottuihin ja raastettuihin vihanneksiin, juureksiin ja hedelmiin. Säilykkeitä unohtamatta.
Pyöränkorissa tuotiin Keittöelämästä myös seesaminsiemenkeksejä ja viikuna-crackereita vaikkapa juustoherkutteluun. Maa-artisokkatahnaa oli saatava purkillinen jääkaappiin.
Rantakalliolla keskiviikkona nautitut uudet perunat & kanttarellimuhennos ja saman päivän vihanneswokki ohran kera oli hyvä esimerkki siitä, että lihaa ei ole pakko syödä joka päivä. Se vaan tahtoo olla ruokalistan määrittelevin osanen. Mutta mennään nyt reippain mielin kohti syksyä nauttien näistä raaka-aineista.