Antikan arkilounaalle ei koskaan osuta, mutta lauantaina oli hyvää aikaa nauttia kreikkalaisesta ruuasta ja palvelusta. Seurueen pikkuneiti oli opetellut leikeissä, miten ravintolassa ollaan ja hienosti se sujuikin. Ajanvietteeksi varattua formulakirjaakaan ei ehditty juuri katsella. Monta täydentävää kysymystä heräsi vierailun aikana. ”Miksi se vei teidän lautaset pois? Miksi minun lautasta ei viety?” ”Joko nyt voidaan lähteä?” Eikun vielä pitää maksaa. ”Miksi?”
Alkuruoaksi jaettiin annokset tiristettyä fetaa ja tsatsikia, koska muuten vatsa täyttyy talon tomaattikeitolla turhan täyteen. Keittolautanen kun kiikutetaan eteen, jos ei tilaa mitään alkuruokaa. Erittäin vieraanvaraista, mutta muistissa oli edelliskertainen vatsankivistys, kun vaan kertakaikkiaan tuli syötyä liikaa.
Tsatsikissa riitti potku. Imelä paprika-sipulimarmeladi sopi ihanasti suolaisen ja pehmeän juuston kaveriksi.
Ranskalaisten kaveriksi tarjoilija suositteli nauravia nakkeja. Annoskoosta ei olisi voinut päätellä kyseessä olevan lastenannos! Ranskalaiset tuoksuivat hyvälle…. Annoskateus iski koko pöytäseurueeseen. Puolikkaatkin annokset normilistalta olisivat kuulemma onnistuneet, joka on hyvää palvelua lapsiasiakkaille.
Kinkkuvadin kokoisilta pääruokalautasilta tarjoillut souvlaki, lohi valkoviini-kermakastikkeessa ja Nicon erikoinen maistuivat aikuisille.
Isännän humoristinen vieraanvaraisuus ja maistuva ruoka – paikan tavaramerkit tuli taas bongattua.