Onnistuneen illallisen jälkeen oli hykerryttävää astella mukulakivikatua majapaikkaan, hotelli Pariisin Villeen. Kaunis, pieni hotelli vanhassa kaupungissa oli loistovalinta. Toivottavasti sinne osuu kulku joskus toistekin. Aamiaiselle kömmittiin viimeisenä huonekuntana, mutta vielä löytyi herkkuja monta lautasellista.
Huoneen numero 8 ovi kun aukesi näppärästi aamiaishuoneeseen.
Nimilaput pöydissä kertoivat, ketkä viisi ensimmäistä huonekuntaa saivat tulla ensimmäiseen kattaukseen. Aamu-unisemmat saisivat odottaa vuoroaan huoneessa loikoillen. Aamiaiskattaus lupaili hyvää jo majoittuessa.
Suloisessa huoneessa uni maistui eikä allakulkevalta tieltäkään kantautunut ääniä ennen aamua.
Hups, kuka soi tervetuliaissuklaan ennen kuvan ottoa?
Aamiaisessa viehätti paikallisuus ja sievä esillepano.
Pieni lihapiirakka oli maukasta. Harmi, ettei sitä sattunut silmiin tuliaisostoksilla. Myös mantelikakku oli vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta suussasulavaa.
Etualalla ihan vaan minicroissant, onnistuneen rapsakka sekin.
Uunipuuro oli mehukasta.
Kahvi tuotiin pressokannussa – näpsä tapa kaadella tuoretta kahvia omassa tahdissa.
Hienoja makuja + silmänruokaa + (jälleen!) yksityistilaisuuden rauhallisuus + aamiaisvinkkejä omaan kotiin hyödynnettäväksi = täydellinen hotelliaamiainen.