Tämän reseptin nimi voisi olla myös Nyhjää tyhjästä alta aikayksikön. Kun suunnitelmasta A käydä kaupassa luovutaan ja siirrytään vastahakoisesti suunnitelmaan B keksiä syötävää nopeasti, ja jääkapissa on (kollegaa siteeraten) pelkkä valo, on syytä ottaa kriisinhallintakeinot käyttöön.
Tehdään pannukakku. Suolainen pannukakku.
Puoli litraa maitoa, pari kananmunaa, ripaus suolaa ja vehnäjauhoja muutama desi. Pieniä lorauksia rypsiöljyä. Mausteeksi pyöräytys pippuria ja basilikanlehtiä. Sekoitus ja uunipellin sijaan muffinssipellille kauhonta. Koloset voitelee, ken tahtoo. Muovilastalla pyöräyttämällä hätäisempi saa kyllä pannarit irti.
Kuhunkin koloseen lisätään sitten mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Ken haluaa, pilkkoo.
Tähän pellilliseen ripoteltiin kikherneitä ja upotettiin yksi ohuenohut possuleikkele ruusukkeena per kolonen. Vartin verran taisivat 200 asteisessa uunissa viihtyä. Mietoa makumaailmaa avitettiin sipaisemalla lautasella pannarin päälle mustapippuri-tilli -tuorejuustoa. Raikkaan salaatin kera olisi mainio työpaikkaeväskin.
Taikinaa jäi yli melkein puolet. Se paistettiin piirakkavuuassa, littanana lättynä. Lopputaikinaan hoksattiin jo lisätä jeeraa ja paprikajauhetta ja sitä maustamistahan tässä olisi voinut olla todella rohkeasti. Nyt huiskittiin menemään, mutta teepäs sinä homma paremmin. Tai kerro ainakin, mitä makumaailmoja sinä yhdistäisit pikkupannareihin!
Täällä silmissä vilisee jo savulohiviipaleet ja tilliä. Punajuurikuutioita ja vuohenjuustoa. Fetaa, tomaattikuutioita ja oliiveja. Makeana klassikkona banaaniviipaleet, omenakuutioita unohtamatta… Oijoi, pitäisiköhän tehdä uusi taikina….?
Kiitos, äiti, että aina muistutat pannukakun kokonaisvaltaisesta merkityksestä.