Gingerin uuden vuoden lupaus on, ettei laita pakastimeen yhtään nyssäkkää tai rasiaa kirjoittamatta päälle, mitä sisältö on. ”Ai olenko tehnyt tällaista pastakastiketta joskus” osoittautui vastikään salamikiusauksen jämiksi.
RPe-lyhenne ja vihreä väri kertoivat pikkupurkin sisältävän viime kesänä itsetehtyä pestoa, mutta R-kirjain ihmetytti. R niinkuin raparperia?Raastetta? Eikun rucolaahan sen täytyy olla. Mutta miksi R, kun pesto jäi yli ruohonleikkaajan pastasta, joka tehtiin mangoldista. Kutsuttakoon sitä nyt sitten ruohonleikkaajan pestoksi.
Vehnäjauhoista ja pizzajauhoista tehty perushiivataikina kohosi söpöksi palloksi, josta kaulittiin kaksi pientä levyä. Pesto levitettiin levylle, joka rullattiin ja leikattiin viiden sentin pätkiksi. Pätkät nosteltiin voideltuun muffinssivuokaan ja annettiin kohota vielä hetken lämpimässä paikassa. Sämpylöitä paistettiin noin 15 minuuttia 200 asteessa.
Myös peltileipä kohosi hyvin ja isossa uunivuuassa paistettuna oli sopivan paksuinen. Selvästikään hiivaa ei kannata laittaa liikaa, vaikka se puolikas paketti tuppaakin kuivettumaan ennen seuraavaa leivontakertaa. Tai sitten kannattaa leipoa yhdestä hiivapaketista kaksi eri taikinaa, jolloin saa mukavaa vaihtelua lähipäivien leipätarjontaan.