Vieraissa Barcelonassa: kahvia ja pullaa

satamakahvilaVoimakkain loman jälkeinen kaipuu kohdistuu ainakin Gingerillä tällä hetkellä Barcelonan kahviloihin. Suomalainen kahvikaan ei meinaa enää maistua, työpaikan automaattiplöröstä puhumattakaan. Teen kulutus on lisääntynyt tällä viikolla.

Reissussa aamupalaksi napattiin jotain pientä hotellihuoneessa, mutta aamun ensimmäinen tavoite oli aina kahvila. Parasta niissä oli tunnelma ja ihmiset. Lisäksi tuoreen kahvin kyytipojaksi sai aina herkkuja.

Runsaan maidon kanssa kahvinsa juova Ginger tilasi Café con Leche, kahvin kuumalla maidolla. Ale nautti mustan Café Americanon, mutta lisäsi poikkeuksellisesti sokeria. Kahvi valmistettiin aina tilauksen mukaan, eikä kaadeltu kannusta lämpölevyltä.

Kaksi kahvia ja kaksi croissantia sekä pullollinen vettä maksoi satamabulevardilla viitisen euroa. Kyseinen paikka edusti palvelultaan kokemistamme keskivertoa, sillä tilaus tehtiin tiskiltä ja kannettiin itse pöytään. Yleinen tarjous näytti olevan kahvi + croissant 1,80 euroa.

Olympiastadionilla sumppi lorautettiin pahvimukiin, täytetty leipä piti paahtaa grillissä itse ja palvelu oli nuivaa, mutta sielläkin sentään kahvi valmistettiin kuppi kerrallaan ja oli hyvää. Itsepalvelulinjasto oli käytössä myös toisessa suositussa turistikohteessa, Montserratissa. Kahvileipävalikoimat olivat mykistävät.

Paluumatkalla vuoristomaisemien katselun uuvuttamat aikoivat ostaa automaattiplöröt köysirata-asemalta, mutta automaatti oli päivän aikana hajonnut. Liekö onni? Olisihan sitä ollut kiva verrata.

Baaria muistuttavissa kahviloissa osa asiakkaista jäi tiskille hörppäämään Café Cortadon (kuulemma) ja haukkaamaan croissantin vaikkapa chorizo- tai suklaatäytteellä. Myös erilaiset leivät ilmakuivattu kinkku-, salami- tai juustotäytteellä olivat tiskillä tai takaseinän hyllyllä näytillä. Kahvilanpitäjä paahtoi valitsemasi leivän grillissä rapeaksi. Hyvää. Näitä jäi ikävä.

Reiluakin kahvia taisi olla tarjolla. Samassa paikassa oli pöydissä mainos erilaisista teelaaduista. Teen juojille näytettiin muuallakin tuotavan juoma pöytään pienessä metallikannussa. Konditorio-kahvilan ikkunassa oli Martinpäivä-leivonnaisia. Itse kahvilassa maistelimme tutunnäköisiä pikkumunkkeja, joiden taikina oli maustettu … hmm… appelsiinilla…?

  

Herttaisin kokemus oli vanhan kaupungin suklaakahvila. Henkilökuntaa vaikutti olevan jo neljännessä polvessa. Sulatettu suklaa juomana, churro-munkit ja paksu, lämmin vohveli suklaakastikkeella ja kermavaahdolla veti matkalaisten suut toooodella tyytyväiseen hymyyn.

  

Gingerin sokeripussikokoelmiin kertyi monta pussukkaa. Parhaissa pussukoissa oli kahvilan oma logo, näppärä matkamuisto eikö? Lusikan kilinä ja kupin kolahdus tassia vasten alkavat muuten olla Suomessa katoavaa äänimaailmaa. Nyt kapinaan, mukit boikottiin ja tassit esiin. Tuoretta kahvia ja palvelua, por favor.

 

Kategoria(t): Kahvilat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Vieraissa Barcelonassa: kahvia ja pullaa

  1. Säihky sanoo:

    Oi, mitä kaikkia ihanuuksia! Leivonnaiset ja kahvilat. <3
    Serranon perheessäkin syötiin välillä churroja aamupalaksi! Kaakaon kanssa tietysti. :)

Kommentointi on suljettu.