Jos viikon ruokalistaan täytyy keksiä kaksi ruokaa per päivä, saa kyllä käydä kiusaukset ja kastikkeet aika lailla läpi vuoden aikana. Isoja satseja kerralla, joista loput jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan. Keittohan on sitten niiden väliin suorastaan raikastus, johon saa vaihtelua varmasti mukaan.
Mutta hitsin pimpula, kun ainakin perunaa sisältävä keitto muuttuu seuraavana päivänä jo tähteen makuiseksi. Kolmantena päivänä se ei enää uppoa kellekään. Kotopuolessa kokeiltiin nyt ratkaisuna eräänlaista keiton aihiota.
Ruskistettu jauheliha – tuo arkemme kulmakivi – sai seurakseen pannulle pikkuruiseksi kuutioitua porkkanaa, sipulia ja palsternakkaa sekä suolaa&pippuria. Paistinpannulla väriä ja kypsyyttä saanut liha-kasvis -seos siirrettiin kattilaan. Pannulle lisätty vesi, johon paistamisen rippeet irtosivat, lisättiin vielä mukaan. Tämä keiton aihio sai ensin poreilla tovin, sitten jäähtyä, jonka jälkeen se siirrettiin jääkaappiin odottamaan hoo-hetkeä.
Seuraavana päivänä nimittäin valmistettiin keitto numero 1. Edellispäivän keittopohjasta siirrettiin puolet puhtaaseen kattilaan kuumenemaan. Kuutioitua perunaa, hernettä ja maissia pakastimesta, kourallinen pastaa sekä muutama suikale meetvurstia lisättiin heti joukkoon. Nestettä ja mausteita lisättiin tarpeen mukaan. Tomaattipyre olisi tehnyt eetwarttia.
Kun perunat malttoi kuutioida arpakuution kokoiseksi, ei keiton kypsyminen kestänyt varttia pidempään. Nälkäisinkin jaksoi odottaa. Kalvakka kuva, mutta hyvää arkiruokaa tuli. Tästä syötiin kaksi kertaa.
Loppuun keittopohjaan suikaloitiin pala valkokaalia ja kuutioitiin taas niitä perunoita. Nopsa homma, kun ei tehdä tolkutonta satsia vaan taas parille arkipäivän ruokailijalle, pariksi päiväksi.
Ehkä tämä tällainen oli jo kaikille muille itsestään selvää, mutta Ginger koki tässä aidon ahaa-elämyksen ja aikoo hyödyntää tätä ainakin kerran kuussa. Vaihtoehdot ovat loputtomat lihaa, kasviksia ja mausteita vaihtelemalla. Jääkaapissa pohja säilyy muutaman päivän vallan mainiosti, ja kiehutetaanhan sitä ennen ruokailua ainakin se vartti.
Ja jos keitto vallan vaisulta vaikuttaa, voi(si) sen hyvittää paistamalla pari lättyä jälkkäriksi. Mielipaha unohtuu kyllä.
