Kesän kahvikutsuille haluttiin tehdä pikkuleipiä, jotka sopivat myös kananmunaa, laktoosia ja vehnää karttaville. K-ruoka -sivujen ohjeesta muokattiin sopiva. Vehnäjauho korvattiin perunajauholla ja kaurahiutaleiden sijaan lisättiin kaura-ruis -hiutaleita. Terveysruokaa tästä ei silti tullut.
Kauralastuthan ovat melkoisia klassikoita, yläasteen kotitaloustunneilla taidettiin opetella niiden teko jo ensimmäisten tuntien aikana. Makeudessaan ne ovat melkoisia ja Kotopuolessa niitä ei ole leivottu juuri sen takia. Mitä nyt kaupallisia vaihtoehtoja on joskus käytetty kahvileipänä. Suklaakuorrute kauralastun päällä on kyllä jo liioittelua.
Mutta tokihan voi ja sokeri hyvältä maistuu 
.
Ohjeen mukaan taikinasta tulisi jopa 30 kpl, mutta 18 oli Gingerin lopputulos kahdelle pellille. Ensimmäisessä satsissa taidettiin mitata perunajauhot reilummin, koska kököt eivät levinneet totaalisesti ja lastut pysyivät ominaan. Ne maistuivat fariinisokerin ansiosta ihanan kinuskisilta.
Parin päivän päästä tehdystä seuraavasta taikinasta ensimmäinen pellillinen suli yhdeksi suureksi levyksi, josta toki pystyi leikkaamaan haluamansa kokoisia keksejä. Viimeinen eli neljäs pellillinen onnistui ja oikeat kaurapitsit olivat ohuita, rapeita ja ”pyöreitä”. Niistä olisi saanut kaulimen päällä taivuteltua käppyröitä tai pienen kupin päällä kenties korejakin. Kuvat jäi niistä ottamatta. Joudutte nyt vaan uskomaan.
Paksuja tai ohuita, kaikki taitavat silti tulla syötyä.
