Pitkästä aikaa oli mahdollisuus kävellä kotokaupungin katuja, kuulostella sen viimeisimpiä kuulumisia ja antaa askelten kuljettaa kohti leppoisia hetkiä.
Kahvilassa kahvikupit kolahtelivat pöydän pintaan, rahkapiirakkaa puolitettiin ja lehtien sivut kääntyivät hiljaa
– korvien poimiessa kanssakahvittelijoiden päivänpolttavat.
”Kukaan bestmaneista ei vielä tiedä, eivätkä kaikki kaasot. Tässä mä jo teille lörpöttelen.”
”Mä en näe lukea lehteä siinä pöydässä, mennään tytöt alas.”
Sunnuntai.