Kotopuolessa tehdään enää vain amerikkalaista omenapiirakkaa. Sellaista, jonka Mummo Ankkakin laittaa ikkunalaudalle jäähtymään ja Hansu Hanhi sen sieltä ahmii ja vetää tirsat päälle kupu pulleana.
Alkuperäinen ohje on tässä. Kotopuolessa muskottipähkinä korvattiin 1/4 teelusikallisella inkivääriä. Piirakka sudittiin lopuksi vedellä ja pinnalle ripoteltiin ruokosokeria.
Taikina valmistettiin ensin. Kuivat aineet nypittiin voin kanssa ja kylmä vesi sekoitettiin taikinaan. Taikina siirrettiin jääkaappiin siksi aikaa, kun omenat valmisteltiin.
Kotimaisia omenoita mahtui piirakkaan 10-12 kpl. Omenat huuhdottiin, lohkottiin neljään osaan ja siemenkodat poistettiin. Palat katkottiin kahteen osaan, koska kannen alla muhiessaan isotkin lohkot pehmenevät täydellisesti. Omenalohkoihin sekoitettiin jauhot ja mausteet.
Puolet taikinasta kaulittiin vuokaa isommaksi pyöryläksi, ihan vaan jauhojen avulla. Omenat kumottiin pohjan päälle komeaksi keoksi. Voinokareita päälle. Lopusta taikinasta kaulittiin kansi päälle, saumakohdat sudittiin vedellä ja reunat nipisteltiin kiinni. Kansi voiteltiin vedellä ja sokeroitiin. Terävällä veitsellä tehtiin kanteen viiltoja, jotta höyry pääsisi ulos.
15 minuuttia 200 asteessa ja 45 minuuttia 175 asteessa sai omenista irtoavan mehun ja sokerin kuplimaan herkulliseksi liemeksi, jossa omenat kypsyivät pehmeiksi ja suolainen kuori rapeutui.
Muutaman tunnin jäähdyttelyn jälkeen omenapiirakkaa maisteltiin itsetehdyn vaniljakastikkeen kanssa. Tämä piirakka tekee muuten kauppansa ilmankin, vain pieni mikrotus ennen nautiskelua.
Ja hyvää oli muuten .. harmi vaan että pääruokaa oli tullut jo tankattua
niin tukevasti että ne tirsatkin piti ottaa pää- ja jälkiruokien välissä.
Näyttää ihanalta! Mäkään en tee mitään muuta omenapiirakkaa kuin amerikkalaista, koska se on mehevyydessään ja ihanan taikinakuorensa kanssa vaan paras. Kannattaa muuten seuraavalla kerralla laittaa sitä muskottiakin, tuo ihanan säväyksen!
Olen vuosia kaivannut juuri tälläistä omenepiirakanohjetta. Se on ollut lähempänä kuin luulinkaan. Onneksi vielä on paljon omia omenoita. Tätä meillä syödään nyt melkein joka päivä ja tietysti vanilijakastikkeenkanssa. Kiitos , kiitos…
Kiva kuulla!
Kotopuolessakin tehdään tänään uusi satsi tätä herkkua.