Tänä parjattuna kesänä mansikat kasvavat suuriksi ja herkullisiksi. Viime vuoden tapaan pari euroa kalliimmasta 5 kilon laatikosta löytyi yksi huono marja, ja muut olivat valioyksilöitä kaikki. Todellisia kahvipöydän komistuksia. Riksun S-markerin pihasta niitä saa, vinkvink.
Mutta vielä suuremman ilon tuottaa metsämansikoiden kerääminen pihan reunoilta.
Onko niitäkin jo enemmän kuin viime kesänä? Ilahtuvatko ne sadon korjuusta ja tuottavat enemmän marjoja, kuin heinikkoon unohdettuna.
Piemet sormet napsivat marjoja siihen tahtiin, ettei niitä timoteihin ehditty pujotella. Lisää, lisää. Tuolla ja tuolla. Vielä löytyi yksi. Pienet suloiset ♥.