Lapsenomaista innostusta oli ilmassa, kun hiihtoloman viimeisenä iltana ompelukone ehdittiin kaivaa esille ja edes yksi ompelus saatiin ideasta toteutukseen.
Kässäkärpäsen purema on saanut syyhytä rauhassa. Tätä kangasta ostettiin vuoden vaihteessa 15 euron pala. Tammikuussa siitä oli jo otettu kuva, että josko se vaikka Kotopuolessa pian vilahtaisi.
Materiaalista ei hajuakaan, alelaarista pengottu, ohut, joustava ja neulosmainen. Ihastuttavan vanhahtava kuvio, eikö?
Torkkupeitoksi varmasti kaunis, mutta Ginger halusi kuosin ylleen.
Oma äiti tuntee parhaiten ja tiesi, ettei kaavoja tahi valmista ohjetta maltettaisi hankkia. Niinpä ehdotus käyttää Nanson löysähköä trikoopaitaa kaavana oli hyvä. Sen avulla saksittiin upouusilla kangassaksilla*) palat ja ommeltiin ne paidaksi.
Kuvat ovat nyt ihan sutta ja sekundaa, mutta piti saada heti muutama räpsy näytille.
Pusero on lantiolta istuva, mutta muutoin pussimaisen armollinen. Venekaula-aukko vain siksakattiin, koska se kipristeli sopivasti rullalle.
Hihat ovat reilun mittaiset, kuten alkuperäisessäkin mallissa. Täytyy vielä kaivaa ompelukone uudelleen esiin ja kaventaa hihoja.
Niiden ensiavuksi ommeltiin nappirasian kätköistä löytyneet helminapit pientä laskosta koristamaan. Kun hihat vetää ylös, yksityiskohta on oikein onnistunut ja sopii tyyliin.
*) Oi riemua, kun ihminen, joka ei mielestään tarvitse mitään, tajuaa tarvitsevansa terävät sakset ihan vaan kankaita varten. Huikentelevaista itsensä hemmottelua.