Hurjan kaunis Nalle-pyyhe odotti innokkaana liinavaatekaapissa, milloin se raaskittaisiin ottaa käyttöön. Ensin se pääsi viitaksi supersankarille. Vihdoin se vietiin kylpyhuoneen pyyhekoukkuun roikkumaan. Olihan se kaikista pehmoisin ja suloisin kylpypyyhe.
Käytön ja pesukertojen jälkeen sen pehmoisuus vähitellen katosi, mutta pyyhe oli mukavan iso ja Nalle lasta(kin) kiehtova.
Kunnes eräänä päivänä Nallesta tuli silmäpuoli.
Nallen pään sujauttaminen pesupussiin pyykkäyksen ajaksi oli kaunis ajatus, jota ei muistettu aina toteuttaa. Ja niin liimattu silmä irtosi, pujahti jonnekin pyykinpesukoneen uumeniin ja katosi.
Surullisena nalle muistutti synkästä kohtalostaan tuijottamalla yhdellä silmällään. ”Yhyy”, siltä pääsi salaa kylpyhuoneen hämärässä. Pieni niiskahdus kertoi kylpytakin Mikki Hiirelle ja keltaiselle Kylpyankalle, että kaikki ei ollut Nallella hyvin.
* * *
Tartuttiin toimeen. Askarteluliikkeestä ostettu kallis lasisilmä ei kuitenkaan asettunut paikoilleen ja roikkuessaan se sai Nallen näyttämään todella kaltoin kohdellulta. Nalle jatkoi elämäänsä vaisuna silmäpuolena.
* * *
Kunnes eräänä päivänä Nalle havahtui. Se tajusi elämänsä kohenevan, kun maailmaa katsoisi hieman toisella lailla. Ja niinpä se vinkkasi silmää.
Niin alkoi Nallella uusi iloisempi elämä.
Se tiesi, että aikaa myöten se saattaisi menettää toisenkin silmänsä (tai jopa kuonon päänsä), mutta sitä ei enää surettanut. Nukkuva Nalle kylpypyyhkeessä olisikin mitä sopivin hyvän yön toivotus.
Nalle ei ollut enää koskaan surullinen.
Sen pituinen se.