Muutama viikko on jo aiottu, Cafe Pispalan brunssi piti päästä maistamaan. Ameriikan malliin etenkin Gingerille, voinappi pannukakun päällä se olla pitää. (Kotioloissa sitten vähän nuukemmin.)
Kyllähän käynti Pispalassa aina pientä ulkomaanmatkaa vastaa. Jollei joka toisessa pöydässä istuisi tuttuja arjesta :D. Mutta eikös niin käy paremmillakin seuramatkoilla?
Kaunista, viihtyisää, suussa sulavaa, eläväistä, inspiroivaa. Kuvat kertovat.
Kuohkeita kuin untuvatyynyt olivat nuo pannukakut kera tomusokerin, voin ja Bourbon-siirapin. Suosittuun kattausaikaan saattaa käydä niin, että saa ruuan aivan viimeisenä. Mutta hedelmäannos – mistä tuli se ihana japanilainen maku?? – tuoremehut ja vapaasti noudettava kahvi pitivät ruokailijat hilpeinä poikkeuksellisenkin pitkän odotusajan.
ps. Pöytävaraus puolen päivän aikaan pakollinen. Seuraahan Facesta paikan menut, ne vaihtuvat usein.