”Ai sä sanot sitä jo Fasuksi?” irvaili Ale. Kolmatta kertaa samassa kahvilassa viikon sisään, niin saa sitä jo lempinimeä käyttää. Fazerin kahvila Tempon talossa, Hämeensillan kupeessa on saanut Gingeriltäkin jo monta peukutusta. Ylöspäin.
Ketjukahviloista ei kuulu tykätä. Mutta kun entinen vaateliike lopettaa ja sen vaaterekkien takaa puretaan näkyviin kaupungin komeimpia katumaisemia, niin siitä vaan saa sellaista ”ollaanko me nyt jossain ulkomailla” -tunnelmaa kahvihetkeensä. Argentiinalaisen tangon (sattumalta ekalle käyntikerralle osunut) esitys hämärtyvässä illassa ei ainakaan sitä vähentänyt.
Kahvileipätiskille jäi vielä useita vaihtoehtoja maistettavaksi tuota tuonnempana. Kahvilan etuosasta löytyy myös pieni herkkupuoti, josta voi käydä poimimassa makeisia omaan tai tuliaiskäyttöön.
Olisikohan ollut itse vuoropäällikkö, joka persoonallaan otti asiakkaat huomaansa ja jaksoi olla aidosti kiinnostunut asiakkaan kahvileipä-/juomatoiveesta/maksutavasta :). Sillä oli mieletön merkitys. Kolmannella kerralla kun samaista kohtelua ei saatu. Täytyyhän hyvänkin työntekijän saada vapaapäivänsä pitää…
Päivitysilmoitus: Pizzaa pihviveitsellä | Kotopuolessa