On vohveleita. Ja sitten on vohveleita.

WP_20160322_16_35_49_RichVohveliraudat tulivat muotiin Gingerin lapsuudessa. Kuin myös kreppikiharat ja korvalappustereot. Joka ikiseen näistä tuli suhtauduttua ensin varsin epäilevästi.

Korvalappustereoita ei koskaan saatu, ihan itse piti ostaa Discman ja ekat cd-levyt. Kreppikiharat ”sulostuttivat” paljon myöhemmin lakkiaiskuvaa, miten niin ei-muodin-kärjessä-kulkija?!?

Ekat vohvelit maistettiin jossakin yleisötapahtumassa tai sen kaverin kotona, jolla oli aina ekana jotain uutta.

Oma vohvelirauta tuli Kotopuoleen vasta 2000-luvulla, mutta sillä paahdettiin toasteja paahtoleivästä sekä aamupalajuusto- ja kinkkuviipaleista. Kerranko kokeiltiin oikeaa vohvelitaikinaa, mutta ei niistä ollut lättyjä päihittämään. Nyt rauta on lainassa mökillä, piiiitkällä laina-ajalla.

Kun vohvelia tekee mieli, täytyy lähteä joko Köpikseen, Barcelonaan tai Saksaan. Siellä on syöty maistuvimmat vohvelit. Paksut ja rasvaiset.

Tampereella on onneksi Vohvelikahvila. Se Ojakadun oikea vohvelikahvila. Siellä suomalainen ohut vohveli saa päälleen herkulliset täytteet. Paikka on idyllinen ja takuuvarma. Tilaa löytyy aina sen verran, että lautasen saa eteensä. Ulko- ja sisäkuvat unohtuivat ottaa, onhan täällä käyty jo ainakin kymmenen kertaa ja vieraitakin on tänne opastettu.

Tällä reissulla tulisuutta vältellen Gingerin ikisuosikki tacotäyte vaihdettiin paahtopaistiin (ja säilykeparsoihin). Oi autuus, mitä valkosipulimajoneesia annokseen oli kauhottu. Siitä jäi oikein hyvä maku, vaikkei säilykeparsan ystäviä ollakaan.

WP_20160322_16_35_53_Rich

Alen valitsema jäätelövohveli oli tällä kertaa ihan kymppi. Nettisivullekaan ei ole vielä lisätty listan uutuutta suolaista jäätelövohvelia. Isot suklaanpalat ja paahdetut&suolatut pähkinät kera jäätelön ja kermavaahdon olivat vaan niiiin hyvää. Tätä täytyy saada kesän aikana uudestaan.

WP_20160322_16_35_49_Rich

Kategoria(t): Aatostelu, Kahvilat Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.