Onpa hauska nimi ravintolalla, kun siitä voi vääntää jos jonkinlaista lausetta – ja klisettä.
Sitä jäätiin miettimään, olisiko pubin puoli sitten nimeltään Maisti (hekoheko).
Vapaa perjantai-ilta kaupungissa, ennestään toisiaan vähän tunteva seurue samassa elämäntilanteessa olevia naisia, hyvää ruokaa ja lasilliset viiniä. Oikein mielenkiintoinen ja mukava ilta.
Ravintolassa ei toki voinut välttyä muistelemasta iloisia ja maukkaita hetkiä Natalien aikoihin. Asiakkaista taisi moni olla entisiä kanttiksia.
Paikka oli nyt selkeä ja konstailematon, henkilökunta edelleen erittäin mukavaa. Tässäpä oiva paikka etenkin niille ihmisille, jotka haluavat syödä ketjuihin kuulumattomissa ravintoloissa. Mutkatonta, herkullista, pehmeitä makuja, kauniita värejä. Ruuasta tuli vatsa täyteen ja silmätkin saivat osuutensa.
Gingerille kaikkien aikojen pehmein etanakokemus. Tiristettyjä etanoita,
valkosipuliflan & persiljalientä.
Pääruuaksi heppaa liitutaululla olevalta, vaihtuvalta listalta. Sipulitahna oli entiselle sipulin sirtsoilijalle iloinen yllätys.
Suklaatia, suklaatia & suklaatia. Kyllä. Pehmeä maku jäi tästäkin päällimmäiseksi muistoksi.
Kiitos Aisti. Toivottavasti nähdään uudestaankin.