20 tunnin vierailu Joensuussa jätti kyllä hyvän maun suuhun. Majapaikka Itä-Suomen urheiluopiston hostellissa oli siisti ja viihtyisä, aamupalasämpylät makoisia ja hinta kohtuullinen. Muu aika palloiltiin puistoissa ja torilla ruokanautintojen välissä.
Rähjääntynyt sakki sai perille saavuttuaan iltapalaa Ilosaaren ravintola Kerubissa. Se toimii Karjalantalon aulabaarinakin. Ilosaaressa oltiin, mutta rokkia edusti tällä kertaa vain taitavan tarjoilijan irokeesi :). Maistiaislautanen antoi herkullisen näytteen ruokalistan hienouksista.
Pääruuista tuli kuvut tuhdisti pullolleen. Olihan pikkuburgerikin jo tämän kokoinen…
Kymmenkahvit juotiin torilla, tottakai. Tori oli sellainen oikea tori. Iso, vilkas ja kauppahallin naapurissa. Lörtsyjen, muikkujen ja thaimaalaisen ruokakojun välistä pujoteltiin Marttojen kahvilaan. Karjalanpiirakka tihkui voita ja kiilasi siksi ohi vatruskan ja korvapuustin. Olipas hienoa juoda torikahvit Iittalan astioista!
Lounaspaikaksi Ale oli etukäteen bongannut Hyve&Pahe -nimisen kahvila-ravintolan. Kahvila ja ravintola sijaitsevat 1927 rakennetussa elokuvateatteri Tapion talossa.
Alakerran kakut lurps jäivät nyt maistamatta, kun yläkertaan kiivettyään matkailijat pääsivät valitsemaan lautaselleen ruokaa.
Tapas&salaatti -buffetista ei laatuja puuttunut. Muutamat kulhot vaikuttivat olleen esillä pidempään, mutta mansikat ja kirsikat hyvittivät tuoreuden puutetta. Hinta annoksen painon mukaan.
Ale sai kerätä pikkukupin täyteen wokkilisukkeita, jotka sitten menivät wokkausjonoon. Osa asiakkaista näytti osaavan tunkea kulhoon täytettä kunnon junttausmenetelmällä. Lounaskuhinasta huolimatta wokki saapui pöytään suht ajallaan ja oli h-y-v-ä-ä. Harvoinpa pekoni ja majoneesi haittaa annokselle tekevät.
Pingviini-jäätelökioskit vilisivät silmissä, niin monta niitä torin ympäristöstä löytyi. Sopiva jälkkäri wokin päälle, aurinkokin lämmitti mukavasti.
Lopuksi kierreltiin vielä Taitokorttelissa, jossa oli kyllä ihailtavasti yhdistetty kaupalliset palvelut ja lapsiperheen ilmainen puuhapaikka. Tässä muutama kuva kauniista pihapiiristä. Kahvilat ja sisustusliikkeet ohitettiin. Sepän pajaan sai kurkistaa, mutta kuvata ei uskallettu.
Kotimatkalle vähän evästä.
Ensi kerralla pizzalle Kesälatoon? Joo!
Lopuksi pikainen kurkistus samassa korttelissa sijaitsevaan Perheentaloon. Todella kaunis ja valoisa oli tämä kaupungin, yhdistysten ja yritysten yhteistyössä luoma Perheentalo, jossa näytti olevan tekemistä moneksi päiväksi, kaikenikäisille lapsille läheisineen. Kuulemma ei vielä kaikilla joensuulaisillakaan ole tiedossa tämä mahtava paikka. Nettisivuilla on lisää kuvia ja tietoa ohjelmasta. Mainio paikka myös evästellä ja siistiytyä perheen pienimpien kanssa.
Kiitos Joensuu. Nähdäänhän uudestaankin?