Eräänä aamuna Ginger sen tajusi. Että tässä Kotopuolen ateriamallissa aamupala on henkisesti se tärkein. Se, joka nälän poistamisen lisäksi antaa tunteen. Tunteen turvallisuudesta. Tunteen terveellisyydestä. Tunteen luksuksesta. Tunteen kodista. Tunteen vaihtelusta. Tunteen välittämisestä. ♥
Aamupalalla on siis Kotopuolessa merkittävä rooli. Puurot, leivät ja leikkeleet kahvin kera alas huuhdottuna ovat turvallista, toistuvaa arkea. Niillä jaksaa odottaa lounasta klo 12 ylikin.
Viikonloppuisin halutaan jotain muuta. Joskus se on vain vaaleampaa leipää. Silloin tällöin kalliimpaa tuoremehua, tai pieni makea kahvin kanssa. Mutta jotain täytyy olla, jotta sen voi tunnistaa viikonlopun aamiaiseksi.
Tuoreen leivän saa taiottua vaikka tällä takuuvarmalla ohjeella, tai Alen nimittämistä paukkucroissanteista tutun firman sämpylöillä. Purkkeja löydettiin tänä keväänä Hulluilta päiviltä ja nyt ilmeisesti Lidlistäkin. Nämä ovat ilmeisesti juuri niitä sämpylöitä, joita nautiskelimme kyläillessämme Saksassa vuonna kivi ja nakki.
Kananmunat kuuluvat viikonloppuaamiaiseen aina ja pikkuiset bratwurstitkin juhlahetkinä. Pekonia syödään vain hotelliaamiaisilla.
Luksusta aamiaisiin on haettu myös brunsseilta. Niitä alkaa muuten vaikkapa Tampereella olla jo huisat määrät tyrkyllä. Pispalaan mielittäisiin seuraavaksi.
Ja se erään aamun oivallus sisälsi myös sen, että oikeastaan tämä aamupalaan intohimolla suhtautuminen johtuu yhdestä aamiaisesta vuosien takaa. Siitä upeasta kokemuksesta eräässä saksalaisessa, tunnelmallisessa kahvilassa, joka pöytiin tarjoiltiin ja ystävien seurassa kuumana kesäaamuna nautittiin.
Hetki on valokuvakansioonkin muistoksi teetetty. Tärkeät hetket.
Tätä tunnelmaa yritetään tavoittaa uudelleen. Edes sämpylä kerrallaan.
Ooo! Tahtoo teille taas aamiaiselle!
Koneen äärelle palannut Ginger toteaa, että tervetuloa Säihkis! Mitä laitetaan ;)?
Kyä saksalainen osaa… ja tamperelainen perässä! Nam!