Täksi jouluksi on tarvittu enempi kahvileipää kuin moneen vuoteen. Koska oli aikataulujen ja hermosolujen vuoksi valittava varmasti onnistuvia leivonnaisia, kahlattiin kirjoista ja kansioista vuosien takaiset, todennäköiset onnistujat. Jännitystä ja yllätyksiä riitti tekovaiheessa silti ihan kylliksi.
Hedelmäkakun ohje on kirjoitettu joskus ylös, joten alkuperästä ei ole tietoa. Tänä vuonna konjakkia ei ollut, koska se oli pakattu liian hyvin remontin alta autotallin laatikkopinoihin. Luraus omenamehua ei varmaankaan vaikuttanut lopputulokseen.
Tolkuton määrä kirsikoita korvattiin kahdella pakkauksella säilykekirsikoita ja pikkupussukalla cashew-pähkinöitä, jotka muuten pehmenevät kakussa mainiosti eivätkä ole liian kovia.
Viime vuonna Joulupukin tuoma vuoka oli nimeltään kakkuvuoka, mutta sitä on käytetty enempi ruuanlaitossa, leivinpaperilla vuorattuna. Nyt se pääsi oikeaan tehtäväänsä kakkuvuokana, koska toinen rengasvuuista oli vuorostaan pakattu kellariin remontin alta.
Mutta irtoaisiko kakku siitä varmasti? Hans Välimäen maineella myyty vuoka. Tottahan toki, miksei irtoaisi?!?
No eipä irronnut ei. Voitelut, jauhotukset, veitsellä varovasti irrottelu, kylmä pyyhe vuuan pohjaa vasten, paistinlastalla raottelu, kaikki tehtiin. Ja ei. Lievällä väkivallalla kakku saatiin kahtena kappaleena vuuasta ulos. Onneksi tämä ei haitannut, isot kakkupalat saatiin jääkaappiin odottamaan vieraita. Kolmioksi kahvipöytään leikatut kakkupalat olivat ihan kivan näköisiä ja makuakin löytyi joulun verran.
(Hansille sen verran myönnytystä, että tarttuminen tuntui tapahtuvan sokeristen kirsikoiden kohdalla, joten täytyy antaa vuualle joskus vielä toinenkin mahdollisuus kakkutaikinan muodossa.)
No sitten ne viipalepikkuleivät. Niistä ei sen enempää, kuin että alunperinkin piti tehdä juuri niitä, aprikoosimarmeladista ja strösseleistä. Taikinasta voisi kyllä myös pursottaa kauniita pikkuleipiä, vaikkapa hillosilmällä. Pitäiskös sitä kokeilla…?
Ainakin 10 vuotta käyttämättä ollut pursotinpussi oli epäilemättä eri mieltä. Sauma auki samantien.
Jahans, mitä sitä hienostelemaan. Viipalepikkuleipiä siis. Kiitos.
Päivitysilmoitus: Sarvet kinkku-juustotäytteellä | Kotopuolessa