Mustamakkara on Pirkanmaan ulkopuolellakin tiedetty herkku ja hyvältä se maistuu vakuumistaklin lämmitettynä. Mutta tokihan torilta ostettu ”mutka” kera puolukkakastikkeen ja 2 desin tölkistä hörpityn kylmän maidon kera on kesälounas numero ykkönen.
Kovin on mustamakkaraa koeteltu, kun sitä kammoksutaan sekä ulkonäön että sisällön mukaan. Mutta maun takia sitä syödäänkin. ja terveellisyyden. Ja perinteen.
Aikoinaan tamperelainen ystävä vinkkasi, että vaikka ”sille toiselle kojulle ei olekaan jonoa, mee silti Tapolan jonoon.” Siitä on pidetty kiinni. Mitä nyt chili-mustan kohdalla tehtiin yksi poikkeus.
Wikipediasta piti varmistaa. ettei mustaa tosiaan kuulu tilata luukulla grammamäärinä. Vaan ilmoittaa, millä summalla makkaraa haluaa. Koska musta on varsin huokeaa evästä, saattaa tiskille ilmestyä isompi paketti. Varminta on tilata kuulemma nk. menopaluu, mutta mutkankin pyytämällä saa sopivan annoksen nälkäiselle.
Sushibuffetin jälkeen tuli seuraavalla mustamakkaralounaalla kotona mieleen, että jos ne merileväkääryleet on hankalia syödä, niin eikös mustastakin saisi suupaloja. Tähän olisi Alella ihan isompikin visio…
Somisteena käytetty sokeriton puolukkasurvos muuten maistui raikkaalta, imelän puolukkakastikkeen sijaan. Pitäisiköhän lukaista Uusi mustamakkara -kirja?
Kauneudesta puheen ollen. Yläreunan kännykkä-näppäys on otettu tänään puolen päivän aikaan, kun kevät hätisteltiin vielä hetkeksi piiloon.