Ahkerasti näyttää blogeissa siteeratatun eläinsatua Hiiri kissalla räätälinä (Martti Haavio: Iloinen eläinkirja 1978). Tällä kertaa ei kangas loppunut kesken, sillä villalankaa voi työstää useampaan kertaan, kun vaan purkaa edellisen tekeleen. On todella terapeuttista, kun aiempi innostuksen tulos purkautuu nyt silmukka silmukalta, muodostaen uusia silmukoita uuteen ideaan.
Aikoinaan räväkänkin kimalteleva ja paljon käytetty kaulahuivi oli ilmeisesti alitajunnassa esikuvana, kun kirkuvan värisestä villalangasta päätettiin neuloa kaulahuivi. Malli oli kenties liian simppeli, mutta kyllä tuossa (tod.näk. Novitan) lankakerässä aika rohkeat väritkin olivat. Kahta kertaa enempää ei tämä huivi kaulaan päässyt roikkumaan.
No, nyt siitä virkataan myssyä. Joka tuskin pääsee kenenkään päätä lämmittämään. Mutta onpahan muutamaksi illaksi nypertämistä tv:n eteen. Tosin virkatessa ohjeen mukaisesti joka toinen kiinteä silmukka edellisen kerroksen silmukan etureunaan ja joka toinen takareunaan, täytyy silmät pitää työssä. Hidasta on eteneminen. Lanka on eri kuin ohjeessa, joten silmukoiden määrä arvattiin. Nyt te käsityöihmiset puistelette päätänne. Ei Ginger pysty käsityöohjeita noudattamaan, kun ei ruokaohjeitakaan.
JOS myssy valmistuu ja JOS se edes muistuttaa myssyä, lisätään linkki ohjeeseen ja kuvakin. Pitkittynyt hiljaisuus kertoo sitten sen toisen vaihtoehdon. Ei tätä kuitenkaan voi raaka-aineen haaskaukseksi kutsua. Poikihan se yhden aatostelunkin. Terapiaa tämäkin.
Jos tulee liian iso, kannattaa pestä kuumassa. Voi syntyä hyvä teepannun myssy. Nimin. kokemusta on:-)
Jahans. Hyvä tietää. Tästä taitaa tulla liian pieni. Paitsi nukelle.