Edellisen aatostelun jälkeen alkoi kuitenkin nolottamaan moinen kritisointi. Ettei ihmisellä ole isompia murheita kuin kahviloista valitus. Hyvin ovat silloin asiat.
Tekemisen iloa tuotti tämä ex-tempore -kakkunen, joten laitetaan siitä muutama valmistuskuva. Sitten ollaankin tovi kakuista vaiti.
Lähipiirissä on hyviä kakuntekijöitä. Syksyllä päästiin maistamaan marjaisaa rahkakakkua, joka mielessä lähdettiin tekemään tätä rahka-vadelma -kaapinpohjakakkua. Kakunteko-idea kun saatiin vasta kaupasta palatessa.
Marianne-keksipakkauksen toinen tuubi rouhittiin pieneksi ja sekaan lisättiin sulatettua margariinia. Kyllä. Voi oli loppu. Seoksesta paineltiin rengasvuokaan leivinpaperin päälle pohja.
Täytteeseen sekoitettiin pehmeää rahkaa, Piltti-purkillinen mummun keittämää vadelmahilloa, limen kuori raastettuna (joka ei maistunut lopputuloksessa havaittavasti), sokeria ja pari desiä kermaa vaahdotettuna. Koska kaapissa ei ollut liivatetta, pistettiin peukut pystyyn, että täyte pysyisi kasassa kakkua leikatessa.
Aikataulullisesti piukean viikonlopun vuoksi kakku vietti jääkaapissa aikaa enempikin. Mutta vuuassaan kelmuun käärittynä ei imenyt vääriä makuja itseensä, huh huh. Hoo-hetkellä kakku koristeltiin suklaaraasteella sabluunan avulla.
Pysyikö kasassa? Kyllä vain. Tarttui toki kakkulastaan hieman enemmän kuin hyytelöity täyte, mutta siistejä palasia saatiin lautaselle siirrettyä.
