Kirjasta ”Julz Beresford: Tapas – suolaisia pikkuherkkuja Espanjasta” päätyi kokeiluun boquerones, koska samainen ruokalaji oli vilahdellut useammassakin lehdessä viime aikoina. Sardellien sijaan käytettiin silakkafileitä.
Silakat ja suomalainen valkoviinietikka sekä kreikkalainen oliiviöljy napattiin K-kaupan hyllystä. Satsaus alkuperäismaan tuotteisiin olisi kenties kannattanut, mutta mistä niitä nyt siihen hätään, kun inspis iskee.
Kalat laitettiin tilavaan, kannelliseen muoviastiaan ja valkoviinietikka kaadettiin kalojen päälle. Marinoiduttuaan yön yli jääkaapissa kalat olivat jo kypsyneet valkoiseksi. Etikka valutettiin pois ja kaloja huuhdeltiin vedellä.
Silakat siirrettiin tarjoiluastiaan, ja niiden päälle kaadettiin oliiviöljy. Muutama pieni valkosipulin kynsi ja reilu teelusikallinen kuivattua persiljaa lisättiin mukaan. Kalojen kerrottiin olevan valmiita seuraavana päivänä, mutta maun vain paranevan ajan myötä.
Ensimmäinen koemaistelu päivänä 2 oli tyrmistynyt, sillä etikka maistui todella voimakkaasti. Tässä vaiheessa googletus paljasti, että silakan valmistuksessa etikkaa laimennetaan usein vedellä. Ei kylläkään boquerones-ohjeissa. Kirjan ohjeessa mittasuhteet olivat 150 g kalaa ja desi sekä etikkaa että öljyä. 300 grammalle silakoita lorautettiin kumpaakin nestettä puolet lisää.
Muutaman päivän kuluttua maku oli miedontunut ja etenkin öljypinnan alla olleet kalat olivat jo ihan hyvän makuisia, saaristolaisleivän päällä nautittuna. Loma, barcelonalainen iltapäivä, kylmä olut ja muut tapakset nenän alla – kenties silloin nämäkin menisivät ihan täydestä.
Päivitysilmoitus: Lohimedaljongit vihreällä pedillä | Kotopuolessa