Reseptien perkaaminen on tosi hidasta puuhaa. ”Eihän näitä voi lukematta heittää pois”. Ensimmäinen toteutukseen asti päässyt reseptilöytö on 90-luvulta. Reseptikortteja taidettiin lähettää aikoinaan lehtien lukijalahjoina ja mainostäkyinä. Joskus mukana taisi tulla – vai pitikö oikein ostaa – muovinen säilytyskotelo reseptikorteille. Vieläköhän kortteja saa? Ovat tainneet siirtyä sähköiseen muotoon.
Ylläolevaa ohjetta noudatettiin melko tarkasti. Sinappijauhe korvattiin sillä, että luulliset porsaankyljykset siveltiin dijon-sinapilla ennen leivitystä. Purjoa ei ripoteltu päälle. Lisukkeena tarjottiin keitettyjä perunoita ja omena-sipuli-kyssäkaali -höystöä.
Aasialaisesta ruokakaupasta ostettu soija taisikin olla parempaa laatua, koska sen maku on hyvin täyteläinen ja vahva. Luirumpaan soijaan tottuneena tämä kastike tuntui peittävän kaiken alleen. Mutta kun makuun tottui, se oli oikein hyvää.
Tämän reseptin paras juttu oli porsaankyljysten arvostuksen palautuminen ja kastikkeen appelsiinimarmeladi.