Kotopuolessa paistettiin ja maistettiin Viskilän kukonpoikaa.
Kukonpojan maustamisessa ujosteltiin suotta, sitruunaöljy-suola-salvia -hieronta jätti maun miedoksi. Kukon pediksi paloiteltiin juureksia. Sunnuntain kiireisen aikataulun vuoksi kastike unohtui.
Kermaviiliin sekoitettu Crema di Carciofi e Aglio eli artisokka-valkosipuli -tahnan loppu taisi juoksettaa kylmän kastikkeen. Mutta ulkoilun jälkeen ruoka syötiin hyvällä ruokahalulla ja juomaksi korkattiin kirahvi-viiniä.
Miltä maistui karahvi kirahvia? Menikö paremmin alas kurkusta vaiko viemäristä? Odottelen arviointia ja arvostelua Vilkmanin (enkä tarkoita nyt Satua) oppien mukaan.
Eihän makeaa saksalaista valkoviiniä mikään päihitä 😉 Tämä on arvovaltaisella sokkotestillä todettu jo vuosia sitten.
Mutta sen jälkeen heti seuraavaksi parasta valkoviiniä, siis oikein hyvää. Pullossa oli juotavaa riittävästi ja kaikki juotiin pois.